Valtonen lähti – mutta vaihtuiko Jokereissa oikeasti mikään?

Tomek Valtonen sai potkut Jokereista. Hyvä niin. Tätä ratkaisua ei tarvitse enää kaunistella eikä selittää monimutkaisesti. Kuten olen otteluraporteissani kirjoittanut, Valtosen alaisuudessa Jokereiden tekemisessä ei ole näyttänyt olevan juuri mikään hallinnassa. Pelitapa on ollut hukassa, viisikkopelaaminen sekavaa, reagointi otteluiden sisällä olematonta ja viimeisimpänä myös pelaajien tekemisestä on välittynyt kuva joukkueesta, jonka usko yhteiseen tekemiseen on kadonnut.

Valmentajan vaihtaminen oli tässä tilanteessa välttämätöntä, sitten päästäänkin huomattavasti vaikeampaan kysymykseen.

Mikä Jokereissa oikeastaan muuttui?

Vastuun ottaa Juuso Hahl, joka ei saavu pelastamaan joukkuetta organisaation ulkopuolelta. Hän ei tule tuomaan pukukoppiin täysin uusia silmiä, uutta ääntä ja uutta näkemystä. Hän on ollut koko alkukauden samassa valmennusryhmässä katsomassa aivan samaa sekasortoa kuin me muutkin. Ja juuri siksi Hahlin nimitys herättää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia.

Jos Hahlin vastuulla on ollut Jokereissa esimerkiksi pelin taktinen puoli, miksi meidän pitäisi olettaa pelillisen ilmeen muuttuvan nyt ratkaisevasti? Jos taas hänen kädenjälkensä ei ole tähän asti näkynyt joukkueen pelaamisessa, mitä hän on valmennusryhmässä tähän asti tehnyt ja mistä hän on vastannut?

Tämä ei ole Hahlin tuomitsemista ennen ensimmäistäkään ottelua päävalmentajana. Se on täysin perusteltu kysymys organisaatiolle, joka kertoo tekevänsä muutoksen tilanteessa, jossa muutos on välttämätön.

Kuinka suuri muutos on nostaa kakkosvalmentaja yhden tuolin verran ylöspäin?

Hahlin ansioluettelo ei ole tyhjä. Hänen ensimmäinen kautensa Sportin päävalmentajana oli seuran lähtökohdat huomioiden vähintään kohtuullinen. Sport sijoittui runkosarjassa yksitoista 83 pisteellä ja eteni pudotuspeleihin. Se on syytä antaa Hahlille ansioksi. Toinen kausi päättyi kuitenkin jo lokakuussa potkuihin.

Nyt työympäristö vaihtuu Vaasasta Helsinkiin ja samalla painekerroin nousee aivan eri tasolle. Jokerit ei pelaa tällä kaudella vain yhtä Liiga-kautta muiden joukossa. Se pelaa kautta, johon on ladattu valtavasti rahaa, odotuksia, paluun symboliikkaa ja kannattajien vuosien odotus. Täällä muutama tappio ei aiheuta vain tyytymättömyyttä. Täällä jokainen epäonnistuminen suurennetaan. 

Siksi olisin itse halunnut nähdä Valtosen seuraajana kokeneen valmentajan organisaation ulkopuolelta. Sellaisen, joka olisi astunut ovesta sisään ilman mitään sidettä tähän alkukauteen. Sellaisen, jonka ensimmäinen tehtävä olisi ollut katsoa tätä joukkuetta täysin tuorein silmin ja sanoa, mikä täällä on pielessä. Sellaisen, jonka saapuminen olisi jo itsessään lähettänyt pukukopille viestin:

Vanha loppui tähän. Nyt alkaa uusi.

Hahlin nimityksestä tällaista tunnetta ei synny. Ehkä sopivaa kokenutta valmentajaa ei ollut saatavilla. Itse asiassa toivon, että näin oli. Sillä jos markkinoilla oli realistisesti saatavilla kokenut ja uskottava vaihtoehto ja Jokerit päätyi siitä huolimatta sisäiseen ratkaisuun, päätöstä on huomattavasti vaikeampi ymmärtää.

Ja tässä vaiheessa katse kääntyy väistämättä myös Olli-Pekka Yrjänheikkiin. Valmentajan potkut eivät saa toimia savuverhona, jonka taakse urheilujohdon vastuu katoaa. Yrjänheikki oli mukana rakentamassa kokonaisuutta, jonka päävalmentajaksi valittiin Tomek Valtonen. Hän on ollut rakentamassa myös pelaajistoa, jonka suorittaminen on ollut tähän asti kaikkea muuta kuin nimilistan herättämien odotusten mukaista.

Siksi on aiheellista kysyä myös pelaajarekrytoinnista. Millainen Jokereiden rekrytointiprosessi oikeasti on? Millä perusteilla pelaajat on valittu? Kuinka paljon on katsottu pelaajan sopivuutta haluttuun pelitapaan, rooliin ja joukkueen rakenteeseen – eikä vain nimeä, tilastoja ja Eliteprospectsia. Jos prosessi on ollut tätä perusteellisempi, hyvä. Silloin sen tulosten pitäisi kuitenkin alkaa näkyä myös jäällä.

Juuri nyt Yrjänheikinkään CV tästä projektista ei näytä erityisen vahvalta. Valmentajavalinta epäonnistui niin pahasti, että päävalmentaja sai lähteä jo alkukaudesta, ja samaan aikaan myös joukkueen rakentamisessa on näkyviä ongelmia. Siksi myös hänen asemaansa ja ennen kaikkea hänen johtamansa urheilupuolen toimintaa on viimeistään kauden jälkeen arvioitava yhtä kriittisesti kuin nyt arvioitiin Valtosen työtä.

Valtonen sai kantaa vastuun omasta osuudestaan. Se oli oikein. Mutta hänen potkunsa eivät saa tarkoittaa sitä, että kaikki muu organisaatiossa julistetaan samalla synninpäästössä onnistuneeksi.

Ja sitten Juuso Hahl. Hänellä on nyt mahdollisuus tehdä tästä tekstistä muutaman kuukauden päästä typerän näköinen. Toivon vilpittömästi, että hän tekee.

Ehkä juuri päävalmentajan vastuu vapauttaa Hahlin tekemään asioita, joita hän ei kakkosvalmentajana pystynyt tekemään. Ehkä ongelma ei ollut hänen näkemyksessään vaan siinä, kenellä oli viimeinen sana. Ehkä Jokerit alkaa pelata yksinkertaisemmin, yhtenäisemmin ja ennen kaikkea sellaisella pelikirjalla ja intensiteetillä, jota tämän seuran paidassa pitäisi pitää itsestäänselvyytenä.

Hahl saa mahdollisuutensa ja ansaitsee myös mahdollisuuden näyttää. Mutta lähtötilanteessa hänen nimityksensä tuntuu enemmän kompromissilta kuin suunnanmuutokselta.

Tomek Valtonen poistettiin yhtälöstä, mutta hänen tilalleen ei tuotu uutta yhtälöä. Yksi jo olemassa olleista palasista vain siirrettiin toiseen kohtaan. Ehkä Juuso Hahl osoittaa, että ongelma oli koko ajan siinä, kuka istui päävalmentajan tuolilla. Mutta yhtä mahdollista on, että Jokerit ei tänään hoitanut sairautta. Se vain vaihtoi siteen avohaavan päällä.