lauantai 17. lokakuuta 2026

7 ottelua, 7 pistettä – Jokerit matkalla B-liigaan


Annetaan eteen, otsikko on vain reaalimaailman todellisuus siitä, miltä Jokereiden tilanne juuri nyt näyttää – mutta ainahan huominen kaiken muuttaa voi. Tosin sanonta ”eilinen on huomisen paras ennustaja” on tässäkin tilanteessa ainoa todellinen kiintopiste, johon Jokereita seuraavana voi nojata. Pisteitä ei tule riittävästi, eikä kurssi ole siinä mielessä kääntynyt, vaikka Juuso Hahlin tulon jälkeen Jokerit on ollut kolmen parhaan joukossa, jos mittarina käytetään maaliodottamien suhdelukua. Jos tulossuunta ei muutu seuraavan kymmenen ottelun aikana, Jokerit pelaa ensi kaudella B-liigassa.

Tampereella joukkue teki tänään paljonkin oikeita asioita sen eteen, että voitto olisi ollut mahdollinen. Se on sinänsä kova suoritus sarjakärkeä vastaan, jonka peli on ollut koko alkukauden uomissaan. Nyt hyökkäysalueella pelattiin suoraviivaisemmin ja pyrittiin määrätietoisemmin kohti maalia. Maalipaikoissa nähtiin tehokkuutta, ja jopa aavikon yössä vaeltanut Patrick Curry osui vihdoin maalipuiden väliin 15. ottelussaan. Eikä monen pelaajan asenteessa keski- ja hyökkäysalueella ole valittamista. Ottelussa on paljonkin sellaisia aihioita, joista pitää joukkueen ottaa kaikki mukaansa - nimenomaan hyökkäämisen osalta.

Mutta.

En haluaisi toitottaa samoja ongelmia ja kuulostaa jatkuvasti negatiiviselta, mutta niin kauan kuin samat virheet toistuvat, niistä vaikeneminen olisi vielä suurempaa itsepetosta.

En voi olla nostamatta esiin sitä tosiasiaa, että Jokerit on ehdottomasti Liigan heikoin joukkue puolustamaan omalla puolustusalueellaan, oli sitten kyse mies miestä vastaan pelaamisesta tai aluepuolustuksesta. Ottelusta toiseen käy niin, että kun vastustaja saa kiekon Jokereiden puolustusalueelle, seurauksena on pyöritystä ja maalipaikkoja. Tampereella nähtiin tästä suorastaan absurdi esimerkki: Jokerien kolme pelaajaa oli neljä kertaa ottelun aikana yhtä Ilves-pelaajaa vastaan oman maalin takana, ja jokaisella kerralla kiekon kanssa tilanteesta poistui Ilveksen pelaaja. Kolme vastaan yksi, neljä kertaa – ja silti Jokerit hävisi jokaisen tilanteen.

Eikä siinä vielä kaikki. Kahdesti Jokerien kaksi puolustajaa jäi kiekon kanssa oman maalin taakse pyörittelemään peliä niin pitkäksi aikaa, että Ilveksen karvaaja ehti tulla riistämään kiekon heidän jaloistaan. Tässä nimenomaan huomattavaa se, että Ilveksen pelaajat tulivat tilanteeseen hyökkäyssiniseltä - eli aikaa ja tilaa oli vaikka muille jakaa.

Lähes jokainen narripaita häviää systemaattisesti omat kaksinkamppailunsa omassa päässä. Tämä on aivan ihmeellistä, koska samat pelaajat voittavat vastaavia kamppailuja hyvin usein hyökkäyspäässä. Tästä ei voi oikeastaan päätellä muuta kuin sen, ettei Jokereiden pelaajien sydän ole täysin pelissä mukana. Puolustaminen on taktiikoiden lisäksi ennen kaikkea tahdon asia.

Juuso Hahlin pelikirjasta ei myöskään selvästikään löydy minkäänlaista toimivaa mallia kiekottomaan pelaamiseen, vaan kyse on ”luomukiekosta”, jossa pelaajat reagoivat tilanteisiin itsenäisesti. Kun joukkueen itseluottamus on heikko, reaktiot tulevat myöhässä ja ovat usein vääriä.

Olen toitottanut koko kauden, että hyökkäyspelissä on aihioita. Jokerit pystyy kamppailemaan tasaväkisesti hyökkäysalueella, mutta olen peräänkuuluttanut suoraviivaisuutta ja huolellisuutta syöttöihin. Jokerisydäntä ei kuitenkaan voi ostaa, ja tämän näki tänäänkin Ilves-ottelussa oikeastaan jokaisessa maalissa ja vastustajan maalipaikassa. Niitä edelsivät pelitilanteet, jotka kerta toisensa jälkeen osoittivat puutteita asenteessa ja itseluottamuksessa. Jääkiekko on kaksivaiheinen peli: hyökätään ja puolustetaan. Tällä hetkellä itseluottamuksen puute rajoittaa hyökkäyspelaamista, kun taas omassa päässä ongelmana ovat tahto ja asenne.

On surullista katsoa, kuinka toimistolla tehdyt virheet pelaajahankinnoissa ja pelaajien kyvyistä ja luonteista tehdyissä arvioissa realisoituvat nyt jäällä näin rumasti. Kauden alla esitetyt kauhuskenaariot putoamisesta eivät enää tunnu miltään liioittelulta. Ne ovat muuttuneet täyttä vauhtia todellisuudeksi. Ja kaikkein surullisinta on, että tätä olisi ollut mahdollista välttää paremmilla päätöksillä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti