Jokereiden toimiston pelaajarekrytoinnit herättävät kysymyksiä. Max Krogdahl on tästä hyvä esimerkki: hankinnasta maalailtiin kuvaa fyysisenä ja rouheana puolustajana, jolla olisi annettavaa myös kiekolliseen peliin. Kun kautta on pelattu jo neljännes, herää väistämättä kysymys: katsottiinko pelaajaa hankittaessa riittävän tarkasti, mitä oikeasti oltiin saamassa?
Olli-Pekka Yrjänheikki kuvaili Krogdahlia sopimuksen julkistamisen yhteydessä näin:
”Maxista saamme räväkän ja rouhean puolustavan puolustajan, jolla on myös annettavaa kiekolliseen peliin.”
Kaunis myyntipuhe. Mutta olisiko taustatyötä tekemällä voinut huomata jo ennen sopimuksen allekirjoittamista, ettei Krogdahl välttämättä vastaa kaikkia niitä odotuksia, joita hänelle asetettiin?
Ruotsissa Krogdahlin ominaisuuksia arvioitiin nimittäin varsin eri näkökulmasta. Djurgårdenin urheilujohtaja Niklas Wikegård perusteli puolustajan jäämistä joukkueen suunnitelmien ulkopuolelle sillä, että SHLä joukkue tarvitsi enemmän kiekollisesti taitavia ja peliä rakentavia puolustajia. Krogdahlin vahvuudet nähtiin puolustussuuntaan pelaamisessa, ja isot heikkoudet kiekollisessa pelaamisessa.
Tämä ei tietenkään yksin todista, että Krogdahl olisi huono pelaaja. Se kuitenkin herättää aiheellisen kysymyksen: oliko Jokereiden toimistolla riittävän tarkka käsitys hänen pelillisistä rajoitteistaan?
Krogdahlin kohdalla ongelma ei ole pelkästään se, mitä häneltä odotettiin. Ongelma on myös se, mitä kaukalossa on nähty.
Puolustaja on saanut Jokereiden alakerrassa runsaasti vastuuta ja luutinut isoja minuutteja. Samalla hänen pelaamisessaan on näkynyt virhealttiutta, joka herättää kysymyksiä näin suuressa roolissa pelaavasta puolustajasta. Myöskään odotettu fyysisyys ei ole ainakaan alkukauden perusteella noussut sellaiseksi aseeksi, jollaiseksi se ennen kautta kuvattiin. Näkyvimmät välähdykset kovuudesta ovat liittyneet pikemminkin jäähyihin, kuin vastustajan pelaamisen todelliseen vaikeuttamiseen.
Krogdahl kuvaili itseään Jokereiden sopimustiedotteessa näin:
”Olen jäällä fyysinen ja tykkään pelata kovaa. Pelaan aina joukkue ensin -mentaaliteetilla: Blokkaan laukauksia ja pyrin olemaan ärsyttävä vastustajan pelaajia kohtaan. Sanoisin kuitenkin, että olen puolustava puolustaja.”
Puolustaja siis tietää itsekin, millaisesta pelaajasta on kyse. Hän lupasi fyysisyyttä, laukauksien blokkaamista ja vastustajan ihon alle menemistä. Missä nämä ominaisuudet ovat olleet, kun niitä olisi tarvittu?
Yksittäisen pelaajan epäonnistunut hankinta kuuluu urheiluun. Mutta jos pelaajan aiemmasta seurasta löytyy jo valmiiksi tietoa siitä, millaisiin ominaisuuksiin hänen pelinsä perustuu ja mitä häneltä puuttuu, on täysin oikeutettua kysyä, kuinka perusteellisesti taustatyö on tehty.
Tämä on vain yksi esimerkki, mutta se kytkeytyy laajempaan huoleen Jokereiden pelaajarekrytoinneista. Kun hankinnalle asetetaan tietyt odotukset, mutta kaukalossa nähdään aivan toisenlainen kuva, vastuu ei voi olla yksin pelaajalla.
Neljännes kaudesta on takana. Krogdahl on saanut vastuuta, mutta vastaako hänen pelaamisensa sitä profiilia, jolla hänet Helsinkiin hankittiin? Tällä hetkellä vastaus näyttää enemmän täydelliseltä epäonnistumiselta, kuin onnistuneelta rekrytoinnilta.
Ja se kysymysmerkki kuuluu ennen kaikkea toimistolle.
Puusilmä rekrytointi selkeästi siis!
VastaaPoista